New York, Conania ja Kendoa

Terveisiä Isosta Omenasta.

Paikanpäällä ollaan oltu nyt pari päivää ja paljon on keritty näkemään. Ensimmäinen ilta meni naapurustoon tutustuessa ja puhelimen hankintaan. Toisena päivänä tulikin käveltyä sitten reippaasti (n. 15km) ja nähtiin melko paljon Manhattanista ja vähän Central Parkkiakin. Aamulla herättiin jo kuuden aikoihin aikaeron takia ja päätettiin lähteä jonottamaan Stand By lippuja Conaniin ja oltiin jonossa 11. ja 12. Iltapäivällä sitten takasin NBC:n studioille ja sisälle pääsi jopa 34 jonottajaa, joten päästiin näkemään Conan livenä (Arton välikommenttina, voiko Johanna tai äite ottaan perjantain Conanin talteen). Tämä päivä menikin sitten pääosin Brooklynissä Suomen peliä metsästäessä. Brighton Beachilla oli kyllä hyvin Neuvostoliittolainen ilmapiiri, mutta ei sieltä oikein baareja taikka muitakaan paikkoja löytynyt missä pelin olisi voinut nähdä. Käytiin myös Coney Islandilla paikkoja tutkiskelemassa ja syömässä maailman kuulut Nathansin hodarit (oli ihan OK, mutta hinta/laatu-suhde ei ollut kyllä kohdallaan 3,5$/hodari). Äsken tultiin Rangersin matsista, jossa hodarit oli kylläkin vielä kallimpia. Arto jatkaa tästä...

Tiistain seikkailuista en pahemmin mitään erityistä kerrottavaa keksi, mutta Richard Lewis oli Conanissa loistava vieras ja yllättäen aamun jonossa törmättiin ensimmöisiin suomalaisiin. Tiistaina syöty pizza-slice tosin pieksee kaikki suomalaiset pizzat 100-3. Tämän päivän Brighton Beachin reissulla ei tosiaan sen paremmin löydetty suomen peliä kuin Nico Belliciäkään, vaikka GTA flashbackejä siitä paikasta saakin. Täältä löytää harvinaisen paljon original friikkiä porukkaa, mutta Brooklynista paluumatkalla metrossa veti 3 kaverin porukka tyylikkäästi Lion Kingin in the jungle-biisiä. Kolikot oli liian syvällä taskun pohjalla, joten jäi tämä suoritus palkitsematta, vaikka olisivat sen todellakin ansainneet.

Illan kendopeli ei pettänyt vaan oli jopa parempaa viihdettä kuin osasin odottaa (vaikka yleisö olikin ankeaa, mutta siitä enemmän kohta). Ottelussa nähtiin1,5 myllyä, joista 1. tuli varmaan ennen 1. taklausta n. 2min kohdalla ja puolikas tuli jossain toisen erän puolivälissä, kun Rangersin kaveri mätti menemään ilman vastakaikua. Tämän jäähyn aikana sabres ratkaisi pelin, mutta myllyt sallittava. Pelin hahmo oli Teppo Winnipeg, joka iski Sabresin 1. vaikka se jollekkin muulle merkittiin. Yleisö sen sijaan oli aivan perseestä ja tunnelma jopa huonompaa kuin osasi odottaa. Peli ilmeisesti loppuunmyyty ja pelin alkaessa ehkä 10000/18000 paikalla. Toisen erän alkuun ehkä 14000 katsojaa oli jo löytänyt tiensä paikoilleen ja mässytti naamaansa 6$ hodareita ja 9$ oluita hyvin vaitonaisesti, innostuen noin puolessa välissä erää olleesta yksipuolisesta turpaanvedosta (piippuhyllyn kaverit olivat kuitenkin hieman sivistyneempiä eivätkä hurranneet niin haltioissaan tätä suoritusta). Kolmannen erän aikana n. 9 minuuttia jäljellä ja Sabres johtaa kahdella, päätti yleisö vetää ainoan yrityksensä kannustaa omiaan ja vetivät maksimissaan 30s lets go rangers chantin. Ilmeisesti tästä väsyneenä aloittivat massapaon katsomosta oli n. 5min jäljellä ja 2 maalia eroa. Pelaajat eivät pelin jälkeen kiittäneet yleisöä, mutta eivät nämä sitä kyllä ansainneetkaan, eikä siellä oikein ollut ketään ketä kiittääkkään jäljellä. Eipä tässä muuta. Seuraavassa tekstissä enemmän paikallisista perinneruuista.

- Antti ja Arto, New York