Yhteenveto numeroina

Tässä viimeinen postaus tähän blogiin.
Seuraavassa listassa koko matka koostettuna numeroina.

-Mailit 9231
-Kulutettua bensaa 365 gallonaa
-Keskikulutus 25.3 mpg
-Suurin saavutettu maanopeus 107 mph (171 kmh)
-Päiviä matkalla Arto ja Pyly 65, Mikko 59
-Päiviä Kanadassa 2
-Tunteja Meksikossa 3
-Motelliyöt 30
-Hostelliyöt Arto ja Pyly 26, Mikko 20
-Hotelliyöt Arto ja Pyly 4, Mikko 5
-Muut yöt Arto ja Pyly 5, Mikko 4
-Korkein kohta 9270 jalkaa Mesa Verde
-Matalin kohta -282 jalkaa Death Valley
-Korkein lämpötila 90F (32C) Palm Springs
-Matalin lämpötila 25F (-4C) Flagstaff
-Nähtyjä liikenneonnettomuuksia 4
-Syötyjä subeja 58 jalkaa (17.7 m)
-Juotua olutta n. 25 gallonaa
-Voitetut rahat Vegasissa x
-Hävityt rahat vegasissa y
-Tuliaisiin käytetyt rahat x-y

- Antti, Tampere, Finland (lista laadittu yhdessä jo matkalla)

Hyvä otsikko, jota ei koskaan keksitty

San Fransiscossa vietettiin neljä yötä tutustuen kaupunkiin. Maasto on todellakin mäkistä ja kaupungista löytyykin teitä, joiden jyrkkyys on yli 30 astetta. Muutama hyppypaikka teiltä myös löytyy, joten elokuvat antavat kerrankin oikean kuvan jostain. Alcatrazin vankilasaari oli myös hieno, mutta melko kalliiksi hinnoiteltu (26$), paikka. Golden Gate siltaa tuli ihasteltua sekä päivällä että illalla ja kaupungin toisella laidalla olevassa Golden Gate Parkissa piti myös pyörähtää. Muuten aika meni kaupungilla pyöriessä. Hienoimmat kuvat saatiin kaupungista lähdön jälkeen taustalla olevilta kukkuloilta, joista sai kerralla kuviin kaikki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Arto ja Antti kävivät katsomassa Milk-elokuvan. Ihan Castro-teatterissa ei kuitenkaan käyty elokuvaa katsomassa, mutta aika lähellä tapahtumapaikkoja kuitenkin.

San Franin jälkeen suuntasimme USA:n viininharrastajien mekkaan Napa valleyhyn. Kalifornia tuottaa 80-90% jenkkien kaikesta viinistä ja tämän pitäisi olla laadukkainta aluetta. Napassa kävimme tutustumassa kahden eri viinitilan tuotteisiin, ja näistä jälkimmäisessä - V. Sattui wineryssä – maistelimme tilan premium tuotteita.Tila on valittu 2006 ja 2007 Kalifornian parhaaksi viinitilaksi.

Seuraavaksi kohdistimme cruiserin nokan Yosemite national parkiin, josta löytyy suuria puita ja isoja vesiputoksia. Aluksi Arto ja Mikko trekkasivat 4 km kävelylenkin 300 metriä ylemmäs katsomaan Upper Yosemite Fallseja, joissa vesi putoaa 500m verran. Glacier pointista 7200 jalan korkeudesta avautui hieno näkymä koko laakson yli, ja viimeisenä suuntasimme katselemaan valtavia Giant Sequoia puita. Puiston vanhin puu on arvioitu 2700 vuoden ikäiseksi ja kokoa löytyi muutenkin. Toiseen puuhun oli kaiverrettu tie läpi, josta on joskus päässyt vankkureilla läpi, nyt vain kävellen.

Huomenna tulossa reissun viimeinen blogi. Vielä pitäisi käydä Death Valleyssa ja Hoover Damilla ennen Las Vegasia. Kannattaa tarkistaa.

Mikko, Arto ja Antti, Ridgecrest, CA

Be sure to wear some flowers in your hair.

Edellisestä kerrasta alkaa taas olla aikaa joten päivitetään taas matkan tapahtumia. Los Angelesissa vietettiin pari yötä smogin keskellä Hollywoodissa. Hostelli itsessään oli varsin viihtyisä, mutta Hollywood muuten on täyttä slummia. Mikko kävi yhtenä päivänä ihmettelemässä Universal Studioita, kun loppukaksikko otti rennommin ja ajelemalla vähän ympäriinsä. Viimeisenä päivänä sitten nähtiin vihdoin Hollywoodin kylttikin, kun mentiin tarpeeksi lähelle. Siitä suunnattiin "katselemaan" starojen taloja ja nähtiin Jack Nicholsonin ja Playboy-mansionin portit \o/. Iltapäivästä käytiin vielä Venice Beachillä, josta lähdettiin ajamaan California state road 1 pohjoiseen eli Pacific coast highwayta smogin hälvetessä ympäriltä.

Tässä meni viimeiset pari päivää huikeita rantamaisemia ihaillessa ja käytiin tänään Pebble Beachin golf-kenttäkin tarkastamassa, kun rannalta pääsi suoraan kentälle kävellen. Kierrosta ei kuitenkaan vedetty hieman yli budjetin menevän 550$ green feen takia. Nyt illalla saavuttiin San Franciscoon ja huomenna laitetaan kukat hiuksiin ja lähdetään tutkimaan paikan ihmeitä.

Matkan lähestyessä loppuaan on aika rankata amerikan ihmeistä pikaburgerpaikat järjestykseen,

1. In-n-out. Tämä länsirannikon ihme on aivan loistava kaikin puolin, eikä mikään muu ole edes lähellä samaa tasoa. Kaikki hehkutus ja ennakko-odotukset paikasta eivät edes voineet olla yliampuvia, vaan burgerit, ranskalaiset ja hintataso ja kaikki muukin täysin omaa luokkaansa. Ainakin Arton viimeinen ruoka reissulla tulee olemaan In-n-out ranskikset ja double-double-burgeri.
2. Jack in the Box. Jumbojack hintalaatusuhteeltaan hyvä.
3. Burger King. Valuemenu pikaruokaloiden parhaimmistoa.
4. Carl's jr. Hävisi burger kingille kalliimman hintatasonsa takia.
5. Wendy's. It's not fast food, it's Wendy's.
6. Sonic.
.
.
99. Whitecastle. Kulttimaineella mäkin ohi huonoimmasta pikaburger paikasta.
100. McDonalds. Täysin ala-arvoinen muihin verrattuna (ainoana bonuksena Sundayt). Eiköhän tämä tietenkin ole se ainoa tältä listalta mistä "pääsemme" "nauttimaan" Suomessa.

Arto, Antti ja Mikko, San Francisco, CA

Henkasta ei saa Karhua

Mexico - Tijuana. Vähän turisteja, paljon hihastarepijöitä. Turistien määrä laskenut parin viime vuoden aika 80% kidnappausten ja ampumisten vuoksi. Hyviä tacoja, ei mitään näkemistä.

San Diego - Hienoa keliä, ilma yli 20C ja vesi alle. Arto ja Mikko surffasivat yhtenä päivänä. Banana Bungalows, paljon edullista ruokaa ja olutta, thanksgivingina ja muinakin päivinä. Muuten pyörittiin biitsillä ja käytiin downtownissa Henkassa. Henkasta ei saanut Karhua.

Palm Springs. Keidas keskellä autiomaata. Porvarit ajelivat hienoilla autoilla ja hioivat swingejään päräyttävillä kentillä. Mekin pelasimme kolme kahdeksantoista reiän kenttää. Arto voitti. Antti kävi katsomassa LG Skins Game golfkisan Indian Wellsillä.

Anaheim - Antti ja Mikko kävivät Knotts huvipuistossa. Hienoja vuoristoratoja. Yksi kiihdytti 2,3 sekunnissa 82 mph nopeuteen. Lähti kuin Sierra!

Tänään on nähty Newport Beach, oikeat O.C:n laiturit ja Hollywood bulevardi.

Mikko, Antti ja Arto, Los Angeles, CA

Kainalopalloa ja kaktuksia

Nyt on Tucsonissa käyty ja kainalopallot nähty. Katsomossa ei ollut aivan 57000 katsojaa, mutta tunnelma oli silti parempi kuin yhdessäkään urheilutapahtumassa tähän mennessä tällä matkalla. Kotijoukkue hävisi viimesekunttien potkumaalilla 17-19, joka saattoi heikentää myös tunnelmaa yliopiston lähibaarien jälkipeleissä. Tucsonissa ei yliopiston ja kainalopallon lisäksi ollut oikeastaan mitään muuta nähtävää kuin museoita ja kaktuksissa, joista ensimmäisiä ei nähty. Kaktuksia oli kyllä paljon ja onhan ne ihan komeita. Kuvissa mukana myös muutama makrokuva kaktuksista. Ennen Tucsonia käytiin syömässä ensimmäiset In-N-Out burgerit ja puheet paikan erinomaisuudesta eivät ole liioiteltuja. Paikassa on yhdistettynä pikaruokaloiden hinnat ja nopeus Dinerien burgerien laatuun. Ylivoimasesti paras pikaruokala varsinkin burgereita myyvistä paikoista.

Nyt ollaan vimein saavuttu Kaliforniaan ja ajateltiin viimein laittaa myös uusia kuvia nettiin. Viimeisestä kerrasta on jo mennyt melkein kolme viikkoa ja kuvia on kertynyt melkoiset määrät, joten kuvat on laitettu kolmeen erilliseen kansioon. Ensimmäisessä on kuvat Louisvillestä Texasiin asti, toisessa on Texasin kuvat ja viimeisessä Coloradon Mesa Verdestä Tucsoniin asti. Nyt ollaan yötä motellissa alle kilometrin päässä Meksikon rajasta ja huomenna on suunnitelmissa lähteä käväisemään rajan toisella puolella. Siitä juttua seuraavassa blogissa.

- Antti, Arto ja Mikko, San Ysidro, CA

Muukalaisia, kivitaloja ja kanjoneita

Big Texanin överipihvit polttoaineena lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa etappia eli Albuquerquea. Matkan varrella otimme kuitenkin pienen koukkauksen, jotta pääsisimme käymään kaikkien tinahattujen mekassa, Roswellissa. Tämän 140 mailisen kiertotien meno- ja paluumatka olivat hyvin samanlaisia eli aivan suoraa tietä keskellä preeriaa välillä ohittaen muutaman talon, jotka seisoivat yksinäisinä kaukana tiestä. Roswell itsessään ei ollut kaiken odotuksen arvoinen, sillä vasta aivan ydinkeskustassa alkoi näkyä alieneita ja sekalaista alienroinaa myyviä liikkeitä. Kävimme myös paikallisessa UFO-museossa, jossa oli esillä faktoja ja fiktiota vuonna 1946 maahan pudonneesta UFOsta tai armeijan säähavaintopallosta riippuen siitä keneltä kysytään. "I want to believe". Sitkeistä ponnistuksista huolimatta emme onnistuneet löytämään Roswellista paikkaa, josta olisi saanut ufopurilaisia, joten jouduimme tyytymään meksikolaisen ravintolan buffetiin. Onko muuten tosiaan niin, että meksikolaisessa ruoassa ei ole mausteita eikä tulisuutta? Tiimimme ennakkokäsitys asiasta oli että tulisuutta on, mutta muutaman otoksen perusteella asia ei ole näin. Asiaan saataneen vahvistus viimeistään Tijuanan visiitin yhteydessä.

Albuqerquessa ei ollut mitään kovin erikoista, joten lähdimme ajelemaan kohti Santa Fe:tä, jonka pitäisi olla erinomainen paikka upmarket matkailijoille - me siis tyydyimme syömään jalan subit keskustan vieressä olleessa puistossa kuivuneen puron vieressä. Auringon ladattua vaihtolämpöiset kehomme ajelimme mielenkiintoisen vuoristotien kautta kohti Farmingtonia. Ohitimme matkalla Los Alamosin kaupungin, jossa oli jonkin verran armeijan toimintaa, mutta joka ei kuitenkaan ole se tunnetumpi Los Alamos. Reitin korkeina kohta oli 9300 jalan korkeudessa ja löytyipä reitiltä myös lumipätkä, jota oli mukava lipsutella eteenpäin kesärenkailla.

Farmingtonissa teimme reitin aikaisimman herätyksen kello 7.00, ja lähdimme mittarin näyttäessä muutamaa pakkascelsiusastetta ajelemaan kohti Mesa Verdeä. Tässä maailman perintökohteessa oli kallioiden alla kivitaloja, joissa oli asunut ihmisiä muutaman sadan vuoden ajan. Sen jälkeen he totesivat, ettei täällä kylmässä kannata olla ja lähtivät Kaliforniaan ja Väli-Amerikkaan. Mesa Verdestä lähdimme ripeästi kohti päivän toista turistikohdetta Monument Valleyta. Viidentoista taalan maksua vastaan pääsimme ajelemaan cruiserillamme niillä seuduilla, jossa John Wayne teki lännenleffansa. Nyt maasto näytti vihdoin siltä, miltä sen kuuluukin näyttää villissä lännessä. Täällä olisi muuten ensimmäistä kertaa ollut hyötyä olla samanlainen pick-up truck kuin hyvin monilla jenkeillä, mutta saimme kuitenkin tuotua Cruiserin ehjänä perille.

Seuraavava päivänä starttasimme Pagen kaupungista Colorado riverin syntysijoilta, jossa kanjoni oli vain muutaman sadan metrin syvyinen. Silti ehkäpä päräyttävin mesta missä on tullut subit syötyä aamiaiseksi. Virallisessa Grand Canyon national parkissa kanjonit olivat aika reippaasti suurempia, syvimmillään ne ovat yli mailin ja leveydeltään reippaat parikymmentä. Hienon näköisiä, ei käy kieltäminen. Lukuisten näköalapaikkojen koluamisen jälkeen jäimme vielä puistoon odottelemaan auringonlaskua, joka jäi kuitenkin suhteellisen vaisuksi viime hetkillä eteen siirtyneiden pilvien vuoksi.

Huomenna on tarkoitus mennä katsomaan yliopisto-kainalopalloa, kun Arizonan yliopisto ottaa mittaa Oregon Statesta. Luvassa siis jonkin´näköistä peliä ja 57000 fanaattista katsojaa ja paikat tottakai seisomakatsomosta päädystä kovimman menon keskeltä (toivottavasti).

Mikko, Antti ja Arto, Phoenix, AZ

Alamo, Austin ja Amarillo

Edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt aikaa ja päivitellään vähän tapahtumia. Weimarissa Antti ja Mikko kävivät katsomassa aamulla paikallisen kuntosalin, joka oli yllättävän suuri uusine laitteineen paikan asukasluvun huomioiden (n. 3000). Siitä suunnattiinkin sitten edellisellä viikolla ostetun olutpullon etiketin ohjaamina Shineriin, jossa sijaitsee Saksalaisten ja Tshekkien 1900-luvun alkupuolella perustama panimo, jonka oluet ovat selkeästi normaaleja jenkkioluita maukkaampia. Panimolla sai ilmaisen panimoesittelyn ja muutaman maistiaisoluen. Shinerista edettiin San Antonion kautta Austiniin, jossa vietettiin viikonloppu ja tänään ajettiin sitten reissun pisin siivu tähän mennessä Austinista Amarilloon. Matkaa kertyi vähän reilut 500 mailia ja matkalta löytyi mm. Hale Center..

Austinissa käytiin lauantaina Sixth streetillä katsomassa paikallista menoa ja ainakin Arton mielestä se saattoi jopa ohittaa Bourbon streetin parhaana baarikatuna tähän mennessä (miinuksena juomia ei saanut juoda ulkona). Hinnat hieman yleisöystävällisemmän, väkeä melkein yhtä paljon (tien leveyden takia tuntui väljemmältä) ja muuten vaan aidompi tunnelma. Sunnuntain lepopäivänä Arto ja Antti kävi katsomassa Role Models elokuvan ja suosittelee sitä kaikille. Paras komedia pitkään aikaan.

Perjantaina käytiin myös shoppailemassa reilummin paikallisilla outlet malleilla (Mikko kävi vielä lauantainakin) ja mukaan tarttui ehkä liikaakin tavaraa, kun ei enää rinkkoihin mahdu. Mutta enää ei tarvitse ennen Vegasia vaatteita ostella. Tärkeimpinä ostoksina Arto osti talvitakin ja Mikko lämpöhupun 27 asteen lämmöstä.

Jutut mitä kuulee Texasin ruoka-annoksista ei ole yhtään liioiteltuja. Ehkä niitä pitäisi liioitella enemmän, koska juuri tultiin Big Texan Steak Rachilta, jossa Mikko ja Arto söivät 18 unssin eli 560 gramman ja Antti 16 unssin eli 500 gramman pihvit. Oli erittäin hyviä, vaikkeivat viimeiset palat enää suussa sulaneetkaan. Eikä ne annokset muuallakaan kauhean pieniä ole ollut.

-Arto, Mikko ja Antti, Amarillo, TX

Don’t mess with Texas

Terveisiä Texasista. Viimisestä päivityksestä on vierähtänyt taas viikon verran ja useita satoja maileja ollaan taas sen jälkeen edetty. Louisvillestä matka jatkui kohti New Orleansia. Tällä välillä vietimme kaksi yötä Jacksonissa, ensimmäisen Jackson Tennesseessä ja toisen Jackson Missisipissä. New Orleansissa olimme yhteensä kolme yötä ja edellinen yö oltiin Lafayettessa Lousianassa.

Louisville – Jackson välillä ainoa ”nähtävyys”, jota kävimme katsomassa oli Fort Knoxin sotilasalue kultavarantoineen. Pysähdyimme ottamaan kuvia aidatusta Fort Knoxin rakennuksesta ja saman tien paikalle tuli Poliisi, joka tuli kyselemään millä asialla ollaan ja tarkastamaan kuvat kamerasta. Mikon kanssa saatiin pitää kuvamme, mutta Artolta toinen poliisi tyhjensi samaan aikaan kaikki kuvat. Paikassa ei kyllä sinällään ollut mitään nähtävää, että ei se ehkä olisi ollut yli 100 mailin kierron arvoinen.

Jacksonien väliin reitille osui Memphis, jossa kävimme tietysti katsomassa Sun Studiosia ja Gracelandia. Kumpaankaan ei kuitenkaan sisälle asti menty kalliiden lippujen takia, mutta ulkoa näimme aivan tarpeeksi. Sun Studios näytti samalle kuin elokuvissa. Gracelandin ympäristössä oli ehkä olettettua vähemmän kaikkea Elvis-krääsää myynnissä eikä Elvis-fanejakaan näkynyt paljoa ympärillä riehumassa. Kävimme myös Memphisin keskustassa Beale-streetillä, jossa opaskirjamme mukaan pitäisi käydä 5 miljoonaa ihmistä vuodessa, mutta nyt katu oli kyllä täysin kuollut perjantai-iltapäivällä kolmen aikoihin.

New Orleansilta odotettiin paljon ja se myös vähintäänkin täytti odotukset. Todella leppoisa kaupunki päivisin ja erityisesti öisin. Ensimmäiset kaksi yötä olimme Arton tuttavan Elenan luona, joka oli todella mukavalla aluella parin mailin päästä ydinkeskustasta. Viimeinen yö vietettiin Madventuresista tutussa India-hostellissa, joka myös osoittautui varsin lepposaksi paikaksi. Kahtena iltana kävimme pyörimässä French Quarterilla ja tietysti myös yhdellä maailman kuuluisimmasta bilekaduista, Bourbon Streetillä. Vaikka Bourbon Street on turisteja täynnä, on se mukava paikka illanviettoon. Erikoisuutena French Quarterin alueella sai juomia juoda kaduilla, niitä sai ostettua pienistä kioskin tapaisista luukuista ja muualta ostettujen juomien kanssa sai pääasiassa mennä myös toisiin baareihin. Siis todella leppoisaa menoa ja yksi parhaista paikoista maailmassa baarireissulle. Myös viimeisenä iltana oli tarkoitus lähteä kyseiselle alueelle, mutta hostellilta löytyi pari leppoisaa kaveria, jotka halusivat meidän maistavan muutamaa erilaista paikallista olutta ja emme pääsee hostellin sisäpihaa pitemmälle koko iltana. Tässä toisen kaverin kommentit siitä, mitä jenkeissä kannattaa nähdä http://www.youtube.com/watch?v=6dTt7TjP77U ja saman kaverin terveiset suomalaisille (erityisesti naisille) http://www.youtube.com/watch?v=n-x4c_2S3ic.

Äsken tultiin Texasiin ja osa matkasta ajettiin rannikkoa pitkin ennen Galvestonea, jossa nähtiin millaista jälkeä Ike-hurrikaani oli saanut aikaan. Todella pahasti oli osa alueista kyllä tuhoutunut, romua joka puolella suuria läjiä sekä taloja ja autoja katollaan. Kuvista voi tsekkailla lisää tunnelmista.

- Antti, Mikko ja Arto, Weimar, TX.

Yes we can

Edellisestä kerrasta on taas vähän aikaa ja Halloweenit tuli tosiaan juhlittua. Chicagossa vietettiin sen jälkeen 4 päivää ja lähdettiin tänään vihdoin kohti etelää ja lämpimämpiä ilmoja.

Halloweeniä vietettiin University of Illinoisin kotikaupunki Champaignissa. Suositellaan kaikille tätä tapaa. Hyvin taloudellista juhlimista, kun Amerikkalaiset college-jannut tarjoavat isänsä rahoilla köyhille matkailijoille keittoa. Ensimmäisessä baarissa tarjottiin heti parit shotit ja skumppapullo seurueelle. Loppuyöstä käveltiin sitten takaisin hotellille, kun julkista liikennettä ei ole ja taksitkin olivat yllättäen kaikki täysin buukattuja. Onneksi pienissä yliopistokaupungeissa tällainenkin vaihtoehto on mahdollista. Antti kävi juttelemassa jossain vaiheessa poliisille, joka kiikaroi viereisestä kerrostalosta oksentavia kavereita.

Chicagossa käytiin ekana päivänä katsomassa Bullsin peli, jossa kotijoukkue vei hitaan alun jälkeen Memphisiä. Bulls jäi kuitenkin 96 pisteeseen ja porukka jäi 4 pisteen päähän ilmaisesta Big Macistä. Myös muita lipun hintaan kuuluneita sivuvetoja oli tarjolla, mutta valitettavasti dunkinin donitsi ja kahvi jäivät saamatta. Arto sen sijaan voitti gallonan ilmaista vettä, sen saadakseen olisi tosin pitänyt ostaa toinen samanlainen - jäi poistamatta. Aikalisillä ja muilla pelitauoilla oli viihdettä reippaasti tarjolla. Ohjelmassa oli mm. koripallokeilausta, big macin rakennuskilpailua, koriinheittoskabaa, ämpärinpaukuttelijoita, kiss-camia ja muuta vastaavaa. Pitkäksi aika ei siis tosiaan pelissä tullut. Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Second City-teatterin sketsikomedia/impro-esitystä. Kyseisen porukan vanhoihin jäseniin kuuluvat mm. John Belushi, Bill Murray ja Tina Fey. Maanantaina Mikko kävi katsomassa kaloja Shedd Aquariumissa ja Antti katsomassa Blackhawksin voittoa Coloradosta.

Eilen sitten koettiin koko reissun varmasti uniikein tapahtuma, kun lähdettiin viettämään iltaa hostellin viereiseen Grant Parkiin, jossa Obama piti myöhemmin illalla voittopuheensa, "Yes we can". Paikalla oli päivän lehtien mukaan n. 240000 muutakin. Edellisenä päivänä poliisi oli arvioinut paikalle tulevan 100000-miljoona ihmistä ja pormestari oli kehottanut väkeä jäämään kotiin. Paikalle menimme hyvissä ajoin puoli viideltä. Kuudelta alkoi sitten tulemaan ensimmäisiä tuloksia ja asiantuntevasti tietenkin hurrattiin tai buuattiin sen mukaan, johtiko Obama vai McCain CNN:ltä tulevasta kuvasta tai senaattiäänestyksissä demokraatti vai republikaani. Kuvan mennessä Phoenixiin McCainin juhliin Grant Parkin kuvista yleisö yleensä päästi ilmoille kunnon naurut. Siellä oli paikalla ehkä 1000 ihmistä ja kuorolaulua. Vihdoin kymmeneltä Kalifornian äänestysasemien mennessä kiinni Obama pääsi 270 valitsijamiehen yli ja juhlat pääsivät alkamaan. Tässä video Kalifornian äänestypaikkojen sulkeutumiseen ja samalla koko vaalien ratkaisuun: http://www.youtube.com/watch?v=mU7kgl8uF9w

Puoli yhdentoista aikaan Obama sitten piti puheensa, jonka jälkeen hyväntuulinen yleisö lähti täyttämään Chicagon downtownin kadut. Tässä video siitä tapahtumasta: http://www.youtube.com/watch?v=tefBcZG7CYo

Tänään kävimme vielä katsomassa Arton vanhoja kotiseutuja pohjois-Chicagossa Vernon Hillsin lähiössä. Aikamoista Amerikkalaista unelmaa: samannäköisiä taloja, hyvin hoidettuja puistoja ja kauppoja joihin voi (pitää) mennä kätevästi autolla. Sitten vielä ajoimme Indianan läpi Kentuckyyn yöksi. Ensi lauantaiksi pitäisi päästä New Orleansiin, mutta siitä enemmän myöhemmin.

-Arto, Antti ja Mikko, Louisville, Kentucky

ps. Laidassa linkit myös uusimpiin kuviin akselilta Buffalo-Kanada-Detroit-Chicago

Happy Halloween

Terveisiä Champaignista, Illinoisista. Kanadasta selvittiin hengissä ja kendon määrä tv:stä on taas pudonnut siedettävälle tasolle. Alkuun käytiin katsomassa Niagaran putoukset. Toronton majoitus oli älyttömän halpa (40 CAD/kolmen hengen huoneesta, mutta autosta jouduttiin maksamaan vielä 15 CAD päälle) aivan keskustan vierestä Chinatownista. Antti kävi kendon Hall of Famessa ja edelleen haluaa nähdä sitä tv:stä. Onneksi usan puolella vain yksi valtakunnallinen kanava näyttää sitä ja vain pelin viikossa tiistaisin, eikä kanavakaan näy läheskään joka majapaikassa. Päästään keskittymään koripalloon ja kainalopalloon. Baseball-kausi päättyi eilen Philadelphia Phillysin mestaruuteen, joten oluen kulutus tulee todennäköisesti laskemaan. Jalkapalloa näkyy valitettavan vähän, kun pari sille omistautunutta kanavaa näkyvät todella harvoissa paikoissa (tähän mennessä vain New Yorkin hostellissa). Detroit oli aikamoista ghettoa melkein koko kaupunki ja voi vain ihmetellä katselemalla joen yli Windsoriin, Kanadaan, miten joku voi kuvitella systeemin toimivan. Detroitissa ja itseasiassa koko Michiganissa (pysähdyttiin vain Ann Arborissa kiertämään kaupunki ja Kalamazoossa syömään) Obama kyltit voittivat McCainit 500-1 (oikeasti nähtiin vain yksi McCain kyltti koko osavaltiossa, mutta ei tosin käyty pahemmin landella pyörimässä. 5 päivää vaaleihin.

Halelle kiitos Tim Hortonsin mainostamisesta. Oli erinomaisia donitseja (ostettiin tietenkin heti tusina). Sen sijaan Detroitissa testatut Whitecastlen burgerit eivät mene kiitettävien arvosanojen puolelle. Kiitos Haroldin ja Kumarin niitäkin piti kuitenkin testata. Viimeiset taisi jäädä siivoajille tippeinä, kun tuli ostettua heti kunnolla eli 30 kpl Crave Case.

Buffalosta Torontoon siirtymisellä Arto ja Mikko alkoivat laskemaan rekkojen renkaita. 18-wheelerit ovat ihan pusivehkeitä. Kunnon rekoissa on 30+ renkaita. Ennätys on perusrekkaan 42 ja perävaunurekkaan 46. Eiköhän tänne kirjoitella, jos nämä menevät rikki.

Huomenna pitäisi täällä juhlia Halloweeniä ja lauantaina matkata ensimmäiseen pidempään stoppiin, kun siirrytään Chicagoon, jossa pitäisi viettää seuraavat 3 yötä. Lauantaina Bulls-Grizlies peliin on koko porukalle liput lauantaille ja sunnuntaina Arto menee väijymään, jos saisi vielä lippuja mustan pörssin myyjältä kohtuulliseen hintaan Bears-Lions kainalopallopeliin. Antti katseli vielä eilen lippuja maanantain Blackhawksin peliin. Auto jää ilmeisesti Midway-lentokentän parkkiin, josta pääsee metrolla keskustaan ja hostelliin. Nyt tutkiin parhaita paikkoja huomiseksi Halloweenin viettoon täältä University of Illinoisin kotikaupungista.

- Arto, Mikko ja Antti, Champaign, Illinois

Mättöä ja Drive By -kuvausta

Morjensta,

Laiteltiin muutamia kuvia, mitä on kertynyt Philadelphian jälkeen. Lisäksi saatiin youtubeen video Amishien Drive By -kuvauksesta:

http://www.youtube.com/watch?v=NOIB7rZh__8

Seuraavaksi vähän listaa jo kokeilluista paikallisruoista:

• Pizza (New Yorkin Famiglia tähän mennessä paras, tuhtia kamaa)
• Hampurilainen (Reilusti syöty, paras New Yorkin Soup n' Burger, isoimmat Clearfieldin Denny's)
• Falafel (Välillä terveellistä kasvisruokaa, ei ole löytynyt New Yorkin jälkeen)
• Hod Dog (Peruskauraa, kalleimmat Coney Islandin Nathansilla, halvimmat Ikealla)
• Burritto ja Taco (Samaa kun Suomessa huomattavasti halvemmalla)
• Kana Gyros (Jackson Heightsissa erinomaista, Manhattanila korkeintaan keskinkertaista)
  
• Sub (Paljon eri firmoista, huomattavasti tuhdimpeja kuin suomalaisversiot)
• Pikaruokaloitten salaatit (Uskokaa tai älkää, näitäkin on syöty ja ovat huomattavasti täyttävämpiä kuin suomalaiset serkkunsa)
• Ikean lihapullat (Swedish meatballs)
• Philly Cheese Steak (Överimättöä)
• Kiinalaista (Perusmättöä)
• Pannukakku ja vohvelit (Älyttömiä)
  
• Bagel (Melkein kuin rinkeli, mutta huomattavasti täyttävämpi)
• Muffinsi (Kahden nyrkin kokoinen)
• Donitsi (Halpa)
• Kana Nuggetit (Reilu rasvakerros)
• Arby's Burger (Melkein kuin pitakebab ilman rehuja)
  
• Buffalo Wild Wings (Hooksia paremmat maustesoossit)

- Antti, Arto ja Mikko, Buffalo, NY

Pennsylvanian nähtävyyksiä

Terveisiä Pennsylvanian maaseudulta!

Eli päivitellään taas vähän blogia. Philadelphiasta saatiin auto ilman ongelmia ja saatiin jopa samaan hintaan pikkasen isompi auto mitä odotimme (Chrysler PT Cruiser). Lisäksi emme joutuneet edes maksamaan One Way maksuja, joten säästimme reilun 200$ ja saatiin myös molemmat lisäkuskit ilmaseksi. Philadelphiasta suuntasimme matkan kohti Washingtonia, jossa kävimme vilkaisemassa Lincoln monumenttia ja valkoista taloa. Eksyimme myös lähtiessa Pentagonin parkkipaikalle, joten tuli sekin nähtyä. Ensimmäinen motelliyö vietettiin heti Washingtonin ulkopuolella Marylandissa. Seuraavana päivänä ajoimme aamulla Gettysburgiin, jossa kiertelimme autolla katselemassa sotatantereita sekä sinne istutettuja muutamaa tuhatta muistomerkkiä. Eipä siellä mitään kovin mielenkiintoista ollut, mutta se on varmaa että Hale ois ollu siellä ihan pähkinöissään. Gettysburgista suuntasimme seuraavaksi yöksi Mikon työkaverin Millan luokse yökylään Yorkiin, jossa saimme yöpyä melko hulppeassa asunnossa ja sightseeing kierroksen päräyttävällä vuoden 2008 mallisella BMW 335 Coupeella. Tänään on sitten tultu Yorkista Lancasterin, Clearfieldin ja Indianan kautta jonnekkin maaseudulle Kittaningin lähistölle motelliin.

Gettysburgin lisäksi vierailemamme nähtävyydet saattavat poiketa hiukan normaalin turistin reitistä. Olemme käyneet katsomassa mm. Eppujen Suomi-Ilmiö biisistä tuttua Harrisburgin ydinvoimalalla, Lancasterin Amisheja ja Clearfieldin maailman suurimpia hampurilaisia (syötiin kuitenkin vain half pounderit ja mikko veti paunan purilaisen, suurin tarjolla ollut oli 50 paunaa eli n. 23 kiloa). Yöksi oli tarkoitus mennä Indianaan Mikon entisen vaihtoyliopiston tuntumaan ja paikallisiin baareihin, mutta kylän kaikki majoituspaikat oli täynnä jonkin yliopiston Family Weekendin takia. Lähdimme sitten etsimään majoitusta vähän kauempaa ja päädyimme Kittaningiin keskelle maaseutua. Päivän hauskin osuus oli Amishien Drive By-valokuvaus ja muutama hyvä otos saatiinkin. Meinattiin ajaa myös myöhemmin yhden hevoskärryn päälle. On kyllä uskomattomia kavereita :)

Kuvia lataillaan, kunhan päästään jonnekkin, jossa on vähän nopeampi nettiyhteys. Huomenna lähdetään ajamaan kohti Buffaloa maistamaan maailman kuuluja Wingsejä, mistä matka jatkuu kohti Kanadaa.

- Antti, Arto ja Mikko, Kittaning, PA

Rockyn portaat

Terveisiä Phillystä!

Eilen tultiin Philadelphiaan ja pariin päivään ollaan nähty kaikki tarpeellinen. Kaupungin kaksi suurinta nähtävyyttä on Rockyn portaat ja Philadelphia Cheese Steak. Lisäksi kaupunkiin liittyy jonkinmoista historiaa maan itsenäistymiseen liittyen, kuten halkeama suuressa kellossa (Liberty Bell), joka ei ole vika vaan ominaisuus. Turistikaupoista saa mm. "alkuperäisiä" itsenäisyyden julistuksia ja perustuslakeja. Cheese Steakit käytiin syömässä heti kaupunkiin tultua paikassa joka oli valittu kaupungin parhaaksi vuonna 2001. On muuten aika överimättöä, rasvaa, juustoa ja lihaa löytyy riittävästi ja kuva löytyy Philadelphia-kansiosta. Philadelphian kuvien lisäksi kuviin on lisätty myös viimeiset kuvat New Yorkista, jotka löytyy samasta kansiosta kuin edellisetkin New Yorkin kuvat.

Tänä aamuna käytiin katsomassa W. Leffasta ei sen enempää, mutta matkalla oikaistiin jonkin satunnaisen parkkialueen yli, joka paljastuikin tullin rakennukseksi tai vastaavaksi kun Fedsit tulivat kyselemään papereita ja tietääkö pojat millä alueella nyt liikutaan (ei tiedetty).

Philadelphian ylivoimaisesti suurin nähtävyys on tietenkin Rocky Steps, eli portaat joissa Rocky juoksi elokuvissa Rocky I, Rocky II, Rocky III, Rocky V ja Rocky Balboa. Portaiden vieressä on myös komea Rockyn patsas ja portaiden yläpäästä löytyy jalanjäljet. Kerralla tuli myös reissun kuntoilukiintiö täyteen, sillä portaiden juokseminen on ylivoimaista hommaa. Tässä linkki videoon, jossa Arton ja Pylyn yhteissuoritus: http://www.youtube.com/watch?v=eELRRhqZp00

Philadelphiasta ei sen enempää. Huomenna saadaan auto alle ja jatketaan matkaa eteenpäin.

- Antti, Arto ja Mikko, Philadelphia, PA

Kaikki koossa ja nokat kohti Philadelphiaa

New Yorkista alkaa olla kaikkein kiinnostavimmat paikat nähtynä ja nyt ollaan täällä viimeistä aamua. Muutaman tunnin päästä lähtee bussi kohti Philadelphiaa, mistä meillä on jo valmiiksi hostelli varattuna pariksi yöksi ja autokin saadaan sieltä tiistaiaamuna. Lauantaisen IKEAn reissun jälkeen ei ole mitään erikoisempia tapahtunut. Eilen päivällä käytiin paikallisessa sporttibaarissa katselemassa kainalopalloa ja tunnelma siellä oli hyvin tiivis. Illemmalla käytiin Arton kanssa tarkastamassa vielä Top of the Rock, eli näköalatasanne Rockefeller Plazan katolla. Mentiin sinne silleen, että aluksi nähtiin kaupunki valoisan aikaan ja tunnin odottelun jälkeen vielä pimeällä. Täytyy myöntää että näkymät olivat kyllä todella vaikuttavat. Taisi olla myös ainoa turistihässäkkäpaikka, josta New Yorkissa tuli maksettua, joten suhteellisen edullisestikin täällä selvittiin. Samaan aikaan ku me olimme ihailemassa maisemia, saapui paikalle myös seurueemme kolmas jäsen Mikko, joka oli pienien MTA:n järjestämien haasteiden jälkeen kuitenkin löytänyt perille hostellille. Pientä lisäkismitystä hommaan toi parin minuutin takia saatatta jäänyt 600e käteisvoitto finnairin ylibuukkauksen vuoksi.

Illalla ostettiin lähikaupasta pari olutta ja katsottiin jo KOLMAS baseballpeli tällä reissulla. Baseball on kyllä tappavan tylsä laji, mutta tajuttiin samalla myös amerikkalaisen penkkiurheilun idea. Mitä tylsempi laji, sitä paremmin se täällä ihmisiä vetää. Baseball-peleissä kerkeää syömään, juomaan ja rupattelemaan aivan rauhassa eikä haittaa vaikka jossain välissä 0,5h pelistä jää välistä, sillä mitään ei ole menettänyt. Samalla tajuttiin myös miksi NASCAR on täällä niin suosittu. Sehän on mitä mainion urheilutapahtuma, sillä radalla ei käytännössä tapahdu yhtään mitään, jolloin kaikki aika jää juomiseen, syömiseen ja rupatteluun. Kyllä sitä jostain kuulee tai huomaa, kun joku mällää autonsa ja kai sitä voi viimeisen kierroksen seurata ellei ole lähtenyt jo voittamaan ruuhkaa. Kainalopallon, koripallon ja jääkiekon suosio sen sijaan on hieman mysteeri, koska niissä tuntuu tapahtuvankin jotain. Toisaalta jos Rangers peli antoi jotain osviittaa, niin ei siitä tapahtumasta tarvitse välttämättä välittää.

- Antti, Arto ja Mikko, New York

Swedish meatballs

Edellisen kerran jälkeen on lähinnä tullut vaan kierreltyä ympäri New Yorkia, eikä mitään erityisempää ole tullut tehtyä, joten kirjoittelen havaintoja täältä. Oravat ovat valtaamassa kaupunkia. Niitä on ihan järjetön määrä täällä. Tänään käytiin IKEAssa Brooklynissa. Eilen huomattiin että sinne pääsee ilmaiseksi water taxilla wall streetin päästä, niin päätettiin käydä syömässä ruotsalaisia lihapullia. Itse putosin täysin, kun näin älyttömän kokoisen lakanan, jossa mainostettiin ikean hodareita ja kulmassa teksti "not actual size". On ne ruotsalaiset vekkuleita kavereita. Tuossa puoli tuntia sitten saatiin Antin kanssa kirjoitettua nimemme Manhattanin katuun märkään betoniin. Astor Placen ja 3rd avenuen kulmassa Starbucksin edessä on nyt Arto ja Pyly sekä muutaman kymmenen muun paikalle osuneen nimet.

Ruuista piti jotain kertoa, mutta eipä sitä tässä keksi mitä niistä sanoa. Hinnat on hieman Suomea halvempi, suunnilleen samat hinnat mutta dollareissa. Oikeastaan majoitusta lukuunottamatta kaikki on länsi-eurooppaa halvempaa ja eiköhän sekin halpene, kun lähdetään Manhattanilta. Sunnuntaina saadaan tiimin viimeinenkin jäsen paikalle ja maanantaina sitten lähdetään kohti Philadelphiaa, josta sitten saadaan auto.

-Arto, New York

ps. lisäsin jo muutaman kuvan, joihin linkki tuossa blogin laidassa. Lisää kuvia New Yorkista tulee viimeisteen seuraavalla viikolla. - Antti

New York, Conania ja Kendoa

Terveisiä Isosta Omenasta.

Paikanpäällä ollaan oltu nyt pari päivää ja paljon on keritty näkemään. Ensimmäinen ilta meni naapurustoon tutustuessa ja puhelimen hankintaan. Toisena päivänä tulikin käveltyä sitten reippaasti (n. 15km) ja nähtiin melko paljon Manhattanista ja vähän Central Parkkiakin. Aamulla herättiin jo kuuden aikoihin aikaeron takia ja päätettiin lähteä jonottamaan Stand By lippuja Conaniin ja oltiin jonossa 11. ja 12. Iltapäivällä sitten takasin NBC:n studioille ja sisälle pääsi jopa 34 jonottajaa, joten päästiin näkemään Conan livenä (Arton välikommenttina, voiko Johanna tai äite ottaan perjantain Conanin talteen). Tämä päivä menikin sitten pääosin Brooklynissä Suomen peliä metsästäessä. Brighton Beachilla oli kyllä hyvin Neuvostoliittolainen ilmapiiri, mutta ei sieltä oikein baareja taikka muitakaan paikkoja löytynyt missä pelin olisi voinut nähdä. Käytiin myös Coney Islandilla paikkoja tutkiskelemassa ja syömässä maailman kuulut Nathansin hodarit (oli ihan OK, mutta hinta/laatu-suhde ei ollut kyllä kohdallaan 3,5$/hodari). Äsken tultiin Rangersin matsista, jossa hodarit oli kylläkin vielä kallimpia. Arto jatkaa tästä...

Tiistain seikkailuista en pahemmin mitään erityistä kerrottavaa keksi, mutta Richard Lewis oli Conanissa loistava vieras ja yllättäen aamun jonossa törmättiin ensimmöisiin suomalaisiin. Tiistaina syöty pizza-slice tosin pieksee kaikki suomalaiset pizzat 100-3. Tämän päivän Brighton Beachin reissulla ei tosiaan sen paremmin löydetty suomen peliä kuin Nico Belliciäkään, vaikka GTA flashbackejä siitä paikasta saakin. Täältä löytää harvinaisen paljon original friikkiä porukkaa, mutta Brooklynista paluumatkalla metrossa veti 3 kaverin porukka tyylikkäästi Lion Kingin in the jungle-biisiä. Kolikot oli liian syvällä taskun pohjalla, joten jäi tämä suoritus palkitsematta, vaikka olisivat sen todellakin ansainneet.

Illan kendopeli ei pettänyt vaan oli jopa parempaa viihdettä kuin osasin odottaa (vaikka yleisö olikin ankeaa, mutta siitä enemmän kohta). Ottelussa nähtiin1,5 myllyä, joista 1. tuli varmaan ennen 1. taklausta n. 2min kohdalla ja puolikas tuli jossain toisen erän puolivälissä, kun Rangersin kaveri mätti menemään ilman vastakaikua. Tämän jäähyn aikana sabres ratkaisi pelin, mutta myllyt sallittava. Pelin hahmo oli Teppo Winnipeg, joka iski Sabresin 1. vaikka se jollekkin muulle merkittiin. Yleisö sen sijaan oli aivan perseestä ja tunnelma jopa huonompaa kuin osasi odottaa. Peli ilmeisesti loppuunmyyty ja pelin alkaessa ehkä 10000/18000 paikalla. Toisen erän alkuun ehkä 14000 katsojaa oli jo löytänyt tiensä paikoilleen ja mässytti naamaansa 6$ hodareita ja 9$ oluita hyvin vaitonaisesti, innostuen noin puolessa välissä erää olleesta yksipuolisesta turpaanvedosta (piippuhyllyn kaverit olivat kuitenkin hieman sivistyneempiä eivätkä hurranneet niin haltioissaan tätä suoritusta). Kolmannen erän aikana n. 9 minuuttia jäljellä ja Sabres johtaa kahdella, päätti yleisö vetää ainoan yrityksensä kannustaa omiaan ja vetivät maksimissaan 30s lets go rangers chantin. Ilmeisesti tästä väsyneenä aloittivat massapaon katsomosta oli n. 5min jäljellä ja 2 maalia eroa. Pelaajat eivät pelin jälkeen kiittäneet yleisöä, mutta eivät nämä sitä kyllä ansainneetkaan, eikä siellä oikein ollut ketään ketä kiittääkkään jäljellä. Eipä tässä muuta. Seuraavassa tekstissä enemmän paikallisista perinneruuista.

- Antti ja Arto, New York

Perillä ollaan

Ilmoitetaan tätä kautta, että ollaan kunnossa ja kännykät ei toimi, eikä tääkään (läppäri) kunnolla. Huomenna pitäis varmaan etsiä jostain toimiva kännykkä. 1. julkkisbongaus oli Raimo "Raipe" Helminen lentokoneessa.

ps. Käytiin hommaamassa jo kännykät. Antti osti vähän halvemman, joka maksoi 12,99$ ja Arto osti 19,99$ kännyn. Numerot ovat:

Antti +16462997849
Arto +16462997856

Antti ja Arto, New York

artojapyly.jamikko

Voisi tässä kirjoitella taas, kun matkan alkuun enää alle viikko. 13.10. siis lähdetään Antin kanssa kohti Applen valtakuntaa. Mikko on tulossa perässä saman viikon sunnuntaina, jonka jälkeen pitäisi siirtyä kohti Philadelphiaa ja siellä odottavaa autoa. Suunnitelmista ei sen enempää. Kerrotaan sitten, kun jotain on tapahtunut. Paitsi että urheilutapahtumiin on jo ostettu lippuja. Kendoa pitäisi mennä katsomaan joku Rangersin peli New Yorkissa (Antti osti liput, joten pelistä ei ole pahemmin tietoa, kun ei niin paljoa kiinnosta, mutta näkeepähän MSG:n), Bulls-Memphis peli pitäisi tiirailla Chicagossa ja samalla todistaa Derrick Rosen uran alkua kohti supertähteyttä ja Arizonan Tucsonissa pitäisi katsoa Arizona-Oregon State kainalopalloa, lisäksi Antilla no tarkoitus käydä katsomassa kolopalloa Indian Wellsissä.

Mikko tuossa jo kertoikin jotain itsestään edellisessä jutussa, mutta pakko lisätä, että mies edustaa siis Lahtea (tosin asuu Antin yläkerrassa).

Vielä pitäisi pari päivää olla töissä ja käydä Teiskossa juhlimassa lähtöämme, mutta maanantaina siis matka alkaa, enkä itse ainakaan ajatellut kirjoitella ennen matkaa eli seuraavaksi New York.

Still few days to go, but now i'll go to lunch.

-Arto, Tampere

Aikainen jouluyllätys pukinkontista!

"Koska matka oli hauska, niin päättivät he ottaa mukaan yhden toveriin..."

Pieni, iloinen reissujoukko lisääntyi eilen yhdellä uudella henkilöllä, eli minulla. Muistan Antin kyselleen jo aikasemmin kesällä kiinnostaisiko tällainen pieni roadtrip, mutta koska minulla oli silloin diplomityö käynnissä ja työsopimusta jouluun asti en pystynyt lähtemään. Nyt, kun työ saatiin kansiin, aloin harkitsemaan asiaa uudestaan. Sunnuntaina asia tuli mieleen, maanantaina soittelin Antille, tiistaina kysyin pomolta ja samana iltana tilailimme mulle lentoliput ja hotellimajoitukset tiimipalaverissa tigerin pelailun ohella. Suhteellisen nopeaa toimintaa siis kaikenkaikkiaan.

Jenkit on sinällään tuttu paikka, että vaihdossa tuli oltua 2005, ja tänä keväänä tehtyä työmatka Vegasiin. Paljon on näkemättä, ja must be elementtejä tällä hetkellä on ainakin universal studios ja aidolla nascarilla ajo. Pelipaikoille lennän 5 päivää muita myöhemmin, sillä lennot ja majoitukset sai paremmin hoidettua näin ja lisäksi Big Ipodissa on tullut käytyä jo pari kertaa aikaisemmin.

"Tyylillä edeten - RoadTrip 08"

-Mikko

Suunnittelua ja muuta vastaavaa

Eli nyt on päästy jo siihen vaiheeseen, että liput on ostettu Helsinki-New York 13.10. ja takaisin San Diego-Helsinki 16.12. Autokin on varattu ja maksettu ajalle 22.10.-12.2. välille Philadelphia Las Vegas. Artokin pisti tänään passihakemuksen vetämään ja viikon päästä pitäisi saada uuni tuore sellainen.

Eli suunnitelma on tämä (ainakin tällä hetkellä). Aikaa hiukan yli 2kk ja tarkoituksena matkata New Yorkista aina länsirannikolle asti. Mitä siihen väliin mahtuu ei voi tietää ja vaikka suunnitelmia tehdään koko ajan, ei todellakaan voi arvata mitä loppupeleissä tulee tapahtumaan. Reitti tulee kuitenkin todennäköisesti noudattamaan seuraavia pääpiirteitä eli New Yorkista menemme junalla Philadelphiaan, josta saamme auton alle. Tämän jälkeen menemme pohjoista pitkin aina Chicagoon asti, välillä käymme ehkä DC:ssä, Torontossa, Detroitissa Ann Arborissa tai jossain muualla kuka tietää, itse en ainakaan ole vielä varma. Chicagosta reitin olisi tarkoitus kääntyä etelään, jossa seuraavana "pakollisena" paikkana pitäisi mennä New Orleansiin. Tältä väliltä löytyy kunnon keskilänttä Nasvilleineen ja Memphiseineen. Tämän jälkeen auton nokka suuntaa taas länteen, jossa määränpäänä California ja välissä Texas, New Mexico ja Arizona. Tältä väliltä matkalaisia tai ainakin Artoa kiinostaa Austin (tämän kiinnostuksen syytä hän ei vielä itsekkään oikein tiedä). Californiassa olisi tarkoitus ajaa etelästä pohjoiseen San Diegosta San Franciscoon ja sieltä Yosemiteen vähän jopa reippailemaan. Californiasta pitää palata vielä Vegasiin "palauttamaan auto" ja ehkä vähän pelaamaankin. Lopuksi vielä siirtyminen takaisin San Diegoon, josta lento kotiin.

Matkaan siis lähtee kaksi Tampereella asustavaa kaveria. Arto edustaa reissulla Nokiaa ja Antti Kuopiota. Ei kai tästä sen enempää. Suurinosa tätä lukevista tuntevat ainakin toisen reissulaisista ja eiköhän matkan varrella selviä asioita jos toisiakin tämänkin blogin perusteella. Molemmat ovat kuitenkin käyneet ulkomailla ennenkin (ainakin jos etelä-Helsinki lasketaan). Palaillaan astialle, kun lähtö lähenee.

Planning stages. We have just bought a tickets from Helsinki to New York in 12th of October and back from San Diego in 16th of December. Basicly we are two guys from Finland and our plan is to drive from Philadelphia (because of the cheaper rental) to west coast. That's it basicly for now, because i'm pretty sure everyone who reads this (at this stage anyway), knows Finnish. We'll be writing these small summaries in English even if no one reads them. Next time will be a lot closer to actual departure.

-Arto, Tampere, Finland