Kainalopalloa ja kaktuksia

Nyt on Tucsonissa käyty ja kainalopallot nähty. Katsomossa ei ollut aivan 57000 katsojaa, mutta tunnelma oli silti parempi kuin yhdessäkään urheilutapahtumassa tähän mennessä tällä matkalla. Kotijoukkue hävisi viimesekunttien potkumaalilla 17-19, joka saattoi heikentää myös tunnelmaa yliopiston lähibaarien jälkipeleissä. Tucsonissa ei yliopiston ja kainalopallon lisäksi ollut oikeastaan mitään muuta nähtävää kuin museoita ja kaktuksissa, joista ensimmäisiä ei nähty. Kaktuksia oli kyllä paljon ja onhan ne ihan komeita. Kuvissa mukana myös muutama makrokuva kaktuksista. Ennen Tucsonia käytiin syömässä ensimmäiset In-N-Out burgerit ja puheet paikan erinomaisuudesta eivät ole liioiteltuja. Paikassa on yhdistettynä pikaruokaloiden hinnat ja nopeus Dinerien burgerien laatuun. Ylivoimasesti paras pikaruokala varsinkin burgereita myyvistä paikoista.

Nyt ollaan vimein saavuttu Kaliforniaan ja ajateltiin viimein laittaa myös uusia kuvia nettiin. Viimeisestä kerrasta on jo mennyt melkein kolme viikkoa ja kuvia on kertynyt melkoiset määrät, joten kuvat on laitettu kolmeen erilliseen kansioon. Ensimmäisessä on kuvat Louisvillestä Texasiin asti, toisessa on Texasin kuvat ja viimeisessä Coloradon Mesa Verdestä Tucsoniin asti. Nyt ollaan yötä motellissa alle kilometrin päässä Meksikon rajasta ja huomenna on suunnitelmissa lähteä käväisemään rajan toisella puolella. Siitä juttua seuraavassa blogissa.

- Antti, Arto ja Mikko, San Ysidro, CA

Muukalaisia, kivitaloja ja kanjoneita

Big Texanin överipihvit polttoaineena lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa etappia eli Albuquerquea. Matkan varrella otimme kuitenkin pienen koukkauksen, jotta pääsisimme käymään kaikkien tinahattujen mekassa, Roswellissa. Tämän 140 mailisen kiertotien meno- ja paluumatka olivat hyvin samanlaisia eli aivan suoraa tietä keskellä preeriaa välillä ohittaen muutaman talon, jotka seisoivat yksinäisinä kaukana tiestä. Roswell itsessään ei ollut kaiken odotuksen arvoinen, sillä vasta aivan ydinkeskustassa alkoi näkyä alieneita ja sekalaista alienroinaa myyviä liikkeitä. Kävimme myös paikallisessa UFO-museossa, jossa oli esillä faktoja ja fiktiota vuonna 1946 maahan pudonneesta UFOsta tai armeijan säähavaintopallosta riippuen siitä keneltä kysytään. "I want to believe". Sitkeistä ponnistuksista huolimatta emme onnistuneet löytämään Roswellista paikkaa, josta olisi saanut ufopurilaisia, joten jouduimme tyytymään meksikolaisen ravintolan buffetiin. Onko muuten tosiaan niin, että meksikolaisessa ruoassa ei ole mausteita eikä tulisuutta? Tiimimme ennakkokäsitys asiasta oli että tulisuutta on, mutta muutaman otoksen perusteella asia ei ole näin. Asiaan saataneen vahvistus viimeistään Tijuanan visiitin yhteydessä.

Albuqerquessa ei ollut mitään kovin erikoista, joten lähdimme ajelemaan kohti Santa Fe:tä, jonka pitäisi olla erinomainen paikka upmarket matkailijoille - me siis tyydyimme syömään jalan subit keskustan vieressä olleessa puistossa kuivuneen puron vieressä. Auringon ladattua vaihtolämpöiset kehomme ajelimme mielenkiintoisen vuoristotien kautta kohti Farmingtonia. Ohitimme matkalla Los Alamosin kaupungin, jossa oli jonkin verran armeijan toimintaa, mutta joka ei kuitenkaan ole se tunnetumpi Los Alamos. Reitin korkeina kohta oli 9300 jalan korkeudessa ja löytyipä reitiltä myös lumipätkä, jota oli mukava lipsutella eteenpäin kesärenkailla.

Farmingtonissa teimme reitin aikaisimman herätyksen kello 7.00, ja lähdimme mittarin näyttäessä muutamaa pakkascelsiusastetta ajelemaan kohti Mesa Verdeä. Tässä maailman perintökohteessa oli kallioiden alla kivitaloja, joissa oli asunut ihmisiä muutaman sadan vuoden ajan. Sen jälkeen he totesivat, ettei täällä kylmässä kannata olla ja lähtivät Kaliforniaan ja Väli-Amerikkaan. Mesa Verdestä lähdimme ripeästi kohti päivän toista turistikohdetta Monument Valleyta. Viidentoista taalan maksua vastaan pääsimme ajelemaan cruiserillamme niillä seuduilla, jossa John Wayne teki lännenleffansa. Nyt maasto näytti vihdoin siltä, miltä sen kuuluukin näyttää villissä lännessä. Täällä olisi muuten ensimmäistä kertaa ollut hyötyä olla samanlainen pick-up truck kuin hyvin monilla jenkeillä, mutta saimme kuitenkin tuotua Cruiserin ehjänä perille.

Seuraavava päivänä starttasimme Pagen kaupungista Colorado riverin syntysijoilta, jossa kanjoni oli vain muutaman sadan metrin syvyinen. Silti ehkäpä päräyttävin mesta missä on tullut subit syötyä aamiaiseksi. Virallisessa Grand Canyon national parkissa kanjonit olivat aika reippaasti suurempia, syvimmillään ne ovat yli mailin ja leveydeltään reippaat parikymmentä. Hienon näköisiä, ei käy kieltäminen. Lukuisten näköalapaikkojen koluamisen jälkeen jäimme vielä puistoon odottelemaan auringonlaskua, joka jäi kuitenkin suhteellisen vaisuksi viime hetkillä eteen siirtyneiden pilvien vuoksi.

Huomenna on tarkoitus mennä katsomaan yliopisto-kainalopalloa, kun Arizonan yliopisto ottaa mittaa Oregon Statesta. Luvassa siis jonkin´näköistä peliä ja 57000 fanaattista katsojaa ja paikat tottakai seisomakatsomosta päädystä kovimman menon keskeltä (toivottavasti).

Mikko, Antti ja Arto, Phoenix, AZ

Alamo, Austin ja Amarillo

Edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt aikaa ja päivitellään vähän tapahtumia. Weimarissa Antti ja Mikko kävivät katsomassa aamulla paikallisen kuntosalin, joka oli yllättävän suuri uusine laitteineen paikan asukasluvun huomioiden (n. 3000). Siitä suunnattiinkin sitten edellisellä viikolla ostetun olutpullon etiketin ohjaamina Shineriin, jossa sijaitsee Saksalaisten ja Tshekkien 1900-luvun alkupuolella perustama panimo, jonka oluet ovat selkeästi normaaleja jenkkioluita maukkaampia. Panimolla sai ilmaisen panimoesittelyn ja muutaman maistiaisoluen. Shinerista edettiin San Antonion kautta Austiniin, jossa vietettiin viikonloppu ja tänään ajettiin sitten reissun pisin siivu tähän mennessä Austinista Amarilloon. Matkaa kertyi vähän reilut 500 mailia ja matkalta löytyi mm. Hale Center..

Austinissa käytiin lauantaina Sixth streetillä katsomassa paikallista menoa ja ainakin Arton mielestä se saattoi jopa ohittaa Bourbon streetin parhaana baarikatuna tähän mennessä (miinuksena juomia ei saanut juoda ulkona). Hinnat hieman yleisöystävällisemmän, väkeä melkein yhtä paljon (tien leveyden takia tuntui väljemmältä) ja muuten vaan aidompi tunnelma. Sunnuntain lepopäivänä Arto ja Antti kävi katsomassa Role Models elokuvan ja suosittelee sitä kaikille. Paras komedia pitkään aikaan.

Perjantaina käytiin myös shoppailemassa reilummin paikallisilla outlet malleilla (Mikko kävi vielä lauantainakin) ja mukaan tarttui ehkä liikaakin tavaraa, kun ei enää rinkkoihin mahdu. Mutta enää ei tarvitse ennen Vegasia vaatteita ostella. Tärkeimpinä ostoksina Arto osti talvitakin ja Mikko lämpöhupun 27 asteen lämmöstä.

Jutut mitä kuulee Texasin ruoka-annoksista ei ole yhtään liioiteltuja. Ehkä niitä pitäisi liioitella enemmän, koska juuri tultiin Big Texan Steak Rachilta, jossa Mikko ja Arto söivät 18 unssin eli 560 gramman ja Antti 16 unssin eli 500 gramman pihvit. Oli erittäin hyviä, vaikkeivat viimeiset palat enää suussa sulaneetkaan. Eikä ne annokset muuallakaan kauhean pieniä ole ollut.

-Arto, Mikko ja Antti, Amarillo, TX

Don’t mess with Texas

Terveisiä Texasista. Viimisestä päivityksestä on vierähtänyt taas viikon verran ja useita satoja maileja ollaan taas sen jälkeen edetty. Louisvillestä matka jatkui kohti New Orleansia. Tällä välillä vietimme kaksi yötä Jacksonissa, ensimmäisen Jackson Tennesseessä ja toisen Jackson Missisipissä. New Orleansissa olimme yhteensä kolme yötä ja edellinen yö oltiin Lafayettessa Lousianassa.

Louisville – Jackson välillä ainoa ”nähtävyys”, jota kävimme katsomassa oli Fort Knoxin sotilasalue kultavarantoineen. Pysähdyimme ottamaan kuvia aidatusta Fort Knoxin rakennuksesta ja saman tien paikalle tuli Poliisi, joka tuli kyselemään millä asialla ollaan ja tarkastamaan kuvat kamerasta. Mikon kanssa saatiin pitää kuvamme, mutta Artolta toinen poliisi tyhjensi samaan aikaan kaikki kuvat. Paikassa ei kyllä sinällään ollut mitään nähtävää, että ei se ehkä olisi ollut yli 100 mailin kierron arvoinen.

Jacksonien väliin reitille osui Memphis, jossa kävimme tietysti katsomassa Sun Studiosia ja Gracelandia. Kumpaankaan ei kuitenkaan sisälle asti menty kalliiden lippujen takia, mutta ulkoa näimme aivan tarpeeksi. Sun Studios näytti samalle kuin elokuvissa. Gracelandin ympäristössä oli ehkä olettettua vähemmän kaikkea Elvis-krääsää myynnissä eikä Elvis-fanejakaan näkynyt paljoa ympärillä riehumassa. Kävimme myös Memphisin keskustassa Beale-streetillä, jossa opaskirjamme mukaan pitäisi käydä 5 miljoonaa ihmistä vuodessa, mutta nyt katu oli kyllä täysin kuollut perjantai-iltapäivällä kolmen aikoihin.

New Orleansilta odotettiin paljon ja se myös vähintäänkin täytti odotukset. Todella leppoisa kaupunki päivisin ja erityisesti öisin. Ensimmäiset kaksi yötä olimme Arton tuttavan Elenan luona, joka oli todella mukavalla aluella parin mailin päästä ydinkeskustasta. Viimeinen yö vietettiin Madventuresista tutussa India-hostellissa, joka myös osoittautui varsin lepposaksi paikaksi. Kahtena iltana kävimme pyörimässä French Quarterilla ja tietysti myös yhdellä maailman kuuluisimmasta bilekaduista, Bourbon Streetillä. Vaikka Bourbon Street on turisteja täynnä, on se mukava paikka illanviettoon. Erikoisuutena French Quarterin alueella sai juomia juoda kaduilla, niitä sai ostettua pienistä kioskin tapaisista luukuista ja muualta ostettujen juomien kanssa sai pääasiassa mennä myös toisiin baareihin. Siis todella leppoisaa menoa ja yksi parhaista paikoista maailmassa baarireissulle. Myös viimeisenä iltana oli tarkoitus lähteä kyseiselle alueelle, mutta hostellilta löytyi pari leppoisaa kaveria, jotka halusivat meidän maistavan muutamaa erilaista paikallista olutta ja emme pääsee hostellin sisäpihaa pitemmälle koko iltana. Tässä toisen kaverin kommentit siitä, mitä jenkeissä kannattaa nähdä http://www.youtube.com/watch?v=6dTt7TjP77U ja saman kaverin terveiset suomalaisille (erityisesti naisille) http://www.youtube.com/watch?v=n-x4c_2S3ic.

Äsken tultiin Texasiin ja osa matkasta ajettiin rannikkoa pitkin ennen Galvestonea, jossa nähtiin millaista jälkeä Ike-hurrikaani oli saanut aikaan. Todella pahasti oli osa alueista kyllä tuhoutunut, romua joka puolella suuria läjiä sekä taloja ja autoja katollaan. Kuvista voi tsekkailla lisää tunnelmista.

- Antti, Mikko ja Arto, Weimar, TX.

Yes we can

Edellisestä kerrasta on taas vähän aikaa ja Halloweenit tuli tosiaan juhlittua. Chicagossa vietettiin sen jälkeen 4 päivää ja lähdettiin tänään vihdoin kohti etelää ja lämpimämpiä ilmoja.

Halloweeniä vietettiin University of Illinoisin kotikaupunki Champaignissa. Suositellaan kaikille tätä tapaa. Hyvin taloudellista juhlimista, kun Amerikkalaiset college-jannut tarjoavat isänsä rahoilla köyhille matkailijoille keittoa. Ensimmäisessä baarissa tarjottiin heti parit shotit ja skumppapullo seurueelle. Loppuyöstä käveltiin sitten takaisin hotellille, kun julkista liikennettä ei ole ja taksitkin olivat yllättäen kaikki täysin buukattuja. Onneksi pienissä yliopistokaupungeissa tällainenkin vaihtoehto on mahdollista. Antti kävi juttelemassa jossain vaiheessa poliisille, joka kiikaroi viereisestä kerrostalosta oksentavia kavereita.

Chicagossa käytiin ekana päivänä katsomassa Bullsin peli, jossa kotijoukkue vei hitaan alun jälkeen Memphisiä. Bulls jäi kuitenkin 96 pisteeseen ja porukka jäi 4 pisteen päähän ilmaisesta Big Macistä. Myös muita lipun hintaan kuuluneita sivuvetoja oli tarjolla, mutta valitettavasti dunkinin donitsi ja kahvi jäivät saamatta. Arto sen sijaan voitti gallonan ilmaista vettä, sen saadakseen olisi tosin pitänyt ostaa toinen samanlainen - jäi poistamatta. Aikalisillä ja muilla pelitauoilla oli viihdettä reippaasti tarjolla. Ohjelmassa oli mm. koripallokeilausta, big macin rakennuskilpailua, koriinheittoskabaa, ämpärinpaukuttelijoita, kiss-camia ja muuta vastaavaa. Pitkäksi aika ei siis tosiaan pelissä tullut. Seuraavana päivänä kävimme katsomassa Second City-teatterin sketsikomedia/impro-esitystä. Kyseisen porukan vanhoihin jäseniin kuuluvat mm. John Belushi, Bill Murray ja Tina Fey. Maanantaina Mikko kävi katsomassa kaloja Shedd Aquariumissa ja Antti katsomassa Blackhawksin voittoa Coloradosta.

Eilen sitten koettiin koko reissun varmasti uniikein tapahtuma, kun lähdettiin viettämään iltaa hostellin viereiseen Grant Parkiin, jossa Obama piti myöhemmin illalla voittopuheensa, "Yes we can". Paikalla oli päivän lehtien mukaan n. 240000 muutakin. Edellisenä päivänä poliisi oli arvioinut paikalle tulevan 100000-miljoona ihmistä ja pormestari oli kehottanut väkeä jäämään kotiin. Paikalle menimme hyvissä ajoin puoli viideltä. Kuudelta alkoi sitten tulemaan ensimmäisiä tuloksia ja asiantuntevasti tietenkin hurrattiin tai buuattiin sen mukaan, johtiko Obama vai McCain CNN:ltä tulevasta kuvasta tai senaattiäänestyksissä demokraatti vai republikaani. Kuvan mennessä Phoenixiin McCainin juhliin Grant Parkin kuvista yleisö yleensä päästi ilmoille kunnon naurut. Siellä oli paikalla ehkä 1000 ihmistä ja kuorolaulua. Vihdoin kymmeneltä Kalifornian äänestysasemien mennessä kiinni Obama pääsi 270 valitsijamiehen yli ja juhlat pääsivät alkamaan. Tässä video Kalifornian äänestypaikkojen sulkeutumiseen ja samalla koko vaalien ratkaisuun: http://www.youtube.com/watch?v=mU7kgl8uF9w

Puoli yhdentoista aikaan Obama sitten piti puheensa, jonka jälkeen hyväntuulinen yleisö lähti täyttämään Chicagon downtownin kadut. Tässä video siitä tapahtumasta: http://www.youtube.com/watch?v=tefBcZG7CYo

Tänään kävimme vielä katsomassa Arton vanhoja kotiseutuja pohjois-Chicagossa Vernon Hillsin lähiössä. Aikamoista Amerikkalaista unelmaa: samannäköisiä taloja, hyvin hoidettuja puistoja ja kauppoja joihin voi (pitää) mennä kätevästi autolla. Sitten vielä ajoimme Indianan läpi Kentuckyyn yöksi. Ensi lauantaiksi pitäisi päästä New Orleansiin, mutta siitä enemmän myöhemmin.

-Arto, Antti ja Mikko, Louisville, Kentucky

ps. Laidassa linkit myös uusimpiin kuviin akselilta Buffalo-Kanada-Detroit-Chicago