Yhteenveto numeroina

Tässä viimeinen postaus tähän blogiin.
Seuraavassa listassa koko matka koostettuna numeroina.

-Mailit 9231
-Kulutettua bensaa 365 gallonaa
-Keskikulutus 25.3 mpg
-Suurin saavutettu maanopeus 107 mph (171 kmh)
-Päiviä matkalla Arto ja Pyly 65, Mikko 59
-Päiviä Kanadassa 2
-Tunteja Meksikossa 3
-Motelliyöt 30
-Hostelliyöt Arto ja Pyly 26, Mikko 20
-Hotelliyöt Arto ja Pyly 4, Mikko 5
-Muut yöt Arto ja Pyly 5, Mikko 4
-Korkein kohta 9270 jalkaa Mesa Verde
-Matalin kohta -282 jalkaa Death Valley
-Korkein lämpötila 90F (32C) Palm Springs
-Matalin lämpötila 25F (-4C) Flagstaff
-Nähtyjä liikenneonnettomuuksia 4
-Syötyjä subeja 58 jalkaa (17.7 m)
-Juotua olutta n. 25 gallonaa
-Voitetut rahat Vegasissa x
-Hävityt rahat vegasissa y
-Tuliaisiin käytetyt rahat x-y

- Antti, Tampere, Finland (lista laadittu yhdessä jo matkalla)

Hyvä otsikko, jota ei koskaan keksitty

San Fransiscossa vietettiin neljä yötä tutustuen kaupunkiin. Maasto on todellakin mäkistä ja kaupungista löytyykin teitä, joiden jyrkkyys on yli 30 astetta. Muutama hyppypaikka teiltä myös löytyy, joten elokuvat antavat kerrankin oikean kuvan jostain. Alcatrazin vankilasaari oli myös hieno, mutta melko kalliiksi hinnoiteltu (26$), paikka. Golden Gate siltaa tuli ihasteltua sekä päivällä että illalla ja kaupungin toisella laidalla olevassa Golden Gate Parkissa piti myös pyörähtää. Muuten aika meni kaupungilla pyöriessä. Hienoimmat kuvat saatiin kaupungista lähdön jälkeen taustalla olevilta kukkuloilta, joista sai kerralla kuviin kaikki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Arto ja Antti kävivät katsomassa Milk-elokuvan. Ihan Castro-teatterissa ei kuitenkaan käyty elokuvaa katsomassa, mutta aika lähellä tapahtumapaikkoja kuitenkin.

San Franin jälkeen suuntasimme USA:n viininharrastajien mekkaan Napa valleyhyn. Kalifornia tuottaa 80-90% jenkkien kaikesta viinistä ja tämän pitäisi olla laadukkainta aluetta. Napassa kävimme tutustumassa kahden eri viinitilan tuotteisiin, ja näistä jälkimmäisessä - V. Sattui wineryssä – maistelimme tilan premium tuotteita.Tila on valittu 2006 ja 2007 Kalifornian parhaaksi viinitilaksi.

Seuraavaksi kohdistimme cruiserin nokan Yosemite national parkiin, josta löytyy suuria puita ja isoja vesiputoksia. Aluksi Arto ja Mikko trekkasivat 4 km kävelylenkin 300 metriä ylemmäs katsomaan Upper Yosemite Fallseja, joissa vesi putoaa 500m verran. Glacier pointista 7200 jalan korkeudesta avautui hieno näkymä koko laakson yli, ja viimeisenä suuntasimme katselemaan valtavia Giant Sequoia puita. Puiston vanhin puu on arvioitu 2700 vuoden ikäiseksi ja kokoa löytyi muutenkin. Toiseen puuhun oli kaiverrettu tie läpi, josta on joskus päässyt vankkureilla läpi, nyt vain kävellen.

Huomenna tulossa reissun viimeinen blogi. Vielä pitäisi käydä Death Valleyssa ja Hoover Damilla ennen Las Vegasia. Kannattaa tarkistaa.

Mikko, Arto ja Antti, Ridgecrest, CA

Be sure to wear some flowers in your hair.

Edellisestä kerrasta alkaa taas olla aikaa joten päivitetään taas matkan tapahtumia. Los Angelesissa vietettiin pari yötä smogin keskellä Hollywoodissa. Hostelli itsessään oli varsin viihtyisä, mutta Hollywood muuten on täyttä slummia. Mikko kävi yhtenä päivänä ihmettelemässä Universal Studioita, kun loppukaksikko otti rennommin ja ajelemalla vähän ympäriinsä. Viimeisenä päivänä sitten nähtiin vihdoin Hollywoodin kylttikin, kun mentiin tarpeeksi lähelle. Siitä suunnattiin "katselemaan" starojen taloja ja nähtiin Jack Nicholsonin ja Playboy-mansionin portit \o/. Iltapäivästä käytiin vielä Venice Beachillä, josta lähdettiin ajamaan California state road 1 pohjoiseen eli Pacific coast highwayta smogin hälvetessä ympäriltä.

Tässä meni viimeiset pari päivää huikeita rantamaisemia ihaillessa ja käytiin tänään Pebble Beachin golf-kenttäkin tarkastamassa, kun rannalta pääsi suoraan kentälle kävellen. Kierrosta ei kuitenkaan vedetty hieman yli budjetin menevän 550$ green feen takia. Nyt illalla saavuttiin San Franciscoon ja huomenna laitetaan kukat hiuksiin ja lähdetään tutkimaan paikan ihmeitä.

Matkan lähestyessä loppuaan on aika rankata amerikan ihmeistä pikaburgerpaikat järjestykseen,

1. In-n-out. Tämä länsirannikon ihme on aivan loistava kaikin puolin, eikä mikään muu ole edes lähellä samaa tasoa. Kaikki hehkutus ja ennakko-odotukset paikasta eivät edes voineet olla yliampuvia, vaan burgerit, ranskalaiset ja hintataso ja kaikki muukin täysin omaa luokkaansa. Ainakin Arton viimeinen ruoka reissulla tulee olemaan In-n-out ranskikset ja double-double-burgeri.
2. Jack in the Box. Jumbojack hintalaatusuhteeltaan hyvä.
3. Burger King. Valuemenu pikaruokaloiden parhaimmistoa.
4. Carl's jr. Hävisi burger kingille kalliimman hintatasonsa takia.
5. Wendy's. It's not fast food, it's Wendy's.
6. Sonic.
.
.
99. Whitecastle. Kulttimaineella mäkin ohi huonoimmasta pikaburger paikasta.
100. McDonalds. Täysin ala-arvoinen muihin verrattuna (ainoana bonuksena Sundayt). Eiköhän tämä tietenkin ole se ainoa tältä listalta mistä "pääsemme" "nauttimaan" Suomessa.

Arto, Antti ja Mikko, San Francisco, CA

Henkasta ei saa Karhua

Mexico - Tijuana. Vähän turisteja, paljon hihastarepijöitä. Turistien määrä laskenut parin viime vuoden aika 80% kidnappausten ja ampumisten vuoksi. Hyviä tacoja, ei mitään näkemistä.

San Diego - Hienoa keliä, ilma yli 20C ja vesi alle. Arto ja Mikko surffasivat yhtenä päivänä. Banana Bungalows, paljon edullista ruokaa ja olutta, thanksgivingina ja muinakin päivinä. Muuten pyörittiin biitsillä ja käytiin downtownissa Henkassa. Henkasta ei saanut Karhua.

Palm Springs. Keidas keskellä autiomaata. Porvarit ajelivat hienoilla autoilla ja hioivat swingejään päräyttävillä kentillä. Mekin pelasimme kolme kahdeksantoista reiän kenttää. Arto voitti. Antti kävi katsomassa LG Skins Game golfkisan Indian Wellsillä.

Anaheim - Antti ja Mikko kävivät Knotts huvipuistossa. Hienoja vuoristoratoja. Yksi kiihdytti 2,3 sekunnissa 82 mph nopeuteen. Lähti kuin Sierra!

Tänään on nähty Newport Beach, oikeat O.C:n laiturit ja Hollywood bulevardi.

Mikko, Antti ja Arto, Los Angeles, CA

Kainalopalloa ja kaktuksia

Nyt on Tucsonissa käyty ja kainalopallot nähty. Katsomossa ei ollut aivan 57000 katsojaa, mutta tunnelma oli silti parempi kuin yhdessäkään urheilutapahtumassa tähän mennessä tällä matkalla. Kotijoukkue hävisi viimesekunttien potkumaalilla 17-19, joka saattoi heikentää myös tunnelmaa yliopiston lähibaarien jälkipeleissä. Tucsonissa ei yliopiston ja kainalopallon lisäksi ollut oikeastaan mitään muuta nähtävää kuin museoita ja kaktuksissa, joista ensimmäisiä ei nähty. Kaktuksia oli kyllä paljon ja onhan ne ihan komeita. Kuvissa mukana myös muutama makrokuva kaktuksista. Ennen Tucsonia käytiin syömässä ensimmäiset In-N-Out burgerit ja puheet paikan erinomaisuudesta eivät ole liioiteltuja. Paikassa on yhdistettynä pikaruokaloiden hinnat ja nopeus Dinerien burgerien laatuun. Ylivoimasesti paras pikaruokala varsinkin burgereita myyvistä paikoista.

Nyt ollaan vimein saavuttu Kaliforniaan ja ajateltiin viimein laittaa myös uusia kuvia nettiin. Viimeisestä kerrasta on jo mennyt melkein kolme viikkoa ja kuvia on kertynyt melkoiset määrät, joten kuvat on laitettu kolmeen erilliseen kansioon. Ensimmäisessä on kuvat Louisvillestä Texasiin asti, toisessa on Texasin kuvat ja viimeisessä Coloradon Mesa Verdestä Tucsoniin asti. Nyt ollaan yötä motellissa alle kilometrin päässä Meksikon rajasta ja huomenna on suunnitelmissa lähteä käväisemään rajan toisella puolella. Siitä juttua seuraavassa blogissa.

- Antti, Arto ja Mikko, San Ysidro, CA

Muukalaisia, kivitaloja ja kanjoneita

Big Texanin överipihvit polttoaineena lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa etappia eli Albuquerquea. Matkan varrella otimme kuitenkin pienen koukkauksen, jotta pääsisimme käymään kaikkien tinahattujen mekassa, Roswellissa. Tämän 140 mailisen kiertotien meno- ja paluumatka olivat hyvin samanlaisia eli aivan suoraa tietä keskellä preeriaa välillä ohittaen muutaman talon, jotka seisoivat yksinäisinä kaukana tiestä. Roswell itsessään ei ollut kaiken odotuksen arvoinen, sillä vasta aivan ydinkeskustassa alkoi näkyä alieneita ja sekalaista alienroinaa myyviä liikkeitä. Kävimme myös paikallisessa UFO-museossa, jossa oli esillä faktoja ja fiktiota vuonna 1946 maahan pudonneesta UFOsta tai armeijan säähavaintopallosta riippuen siitä keneltä kysytään. "I want to believe". Sitkeistä ponnistuksista huolimatta emme onnistuneet löytämään Roswellista paikkaa, josta olisi saanut ufopurilaisia, joten jouduimme tyytymään meksikolaisen ravintolan buffetiin. Onko muuten tosiaan niin, että meksikolaisessa ruoassa ei ole mausteita eikä tulisuutta? Tiimimme ennakkokäsitys asiasta oli että tulisuutta on, mutta muutaman otoksen perusteella asia ei ole näin. Asiaan saataneen vahvistus viimeistään Tijuanan visiitin yhteydessä.

Albuqerquessa ei ollut mitään kovin erikoista, joten lähdimme ajelemaan kohti Santa Fe:tä, jonka pitäisi olla erinomainen paikka upmarket matkailijoille - me siis tyydyimme syömään jalan subit keskustan vieressä olleessa puistossa kuivuneen puron vieressä. Auringon ladattua vaihtolämpöiset kehomme ajelimme mielenkiintoisen vuoristotien kautta kohti Farmingtonia. Ohitimme matkalla Los Alamosin kaupungin, jossa oli jonkin verran armeijan toimintaa, mutta joka ei kuitenkaan ole se tunnetumpi Los Alamos. Reitin korkeina kohta oli 9300 jalan korkeudessa ja löytyipä reitiltä myös lumipätkä, jota oli mukava lipsutella eteenpäin kesärenkailla.

Farmingtonissa teimme reitin aikaisimman herätyksen kello 7.00, ja lähdimme mittarin näyttäessä muutamaa pakkascelsiusastetta ajelemaan kohti Mesa Verdeä. Tässä maailman perintökohteessa oli kallioiden alla kivitaloja, joissa oli asunut ihmisiä muutaman sadan vuoden ajan. Sen jälkeen he totesivat, ettei täällä kylmässä kannata olla ja lähtivät Kaliforniaan ja Väli-Amerikkaan. Mesa Verdestä lähdimme ripeästi kohti päivän toista turistikohdetta Monument Valleyta. Viidentoista taalan maksua vastaan pääsimme ajelemaan cruiserillamme niillä seuduilla, jossa John Wayne teki lännenleffansa. Nyt maasto näytti vihdoin siltä, miltä sen kuuluukin näyttää villissä lännessä. Täällä olisi muuten ensimmäistä kertaa ollut hyötyä olla samanlainen pick-up truck kuin hyvin monilla jenkeillä, mutta saimme kuitenkin tuotua Cruiserin ehjänä perille.

Seuraavava päivänä starttasimme Pagen kaupungista Colorado riverin syntysijoilta, jossa kanjoni oli vain muutaman sadan metrin syvyinen. Silti ehkäpä päräyttävin mesta missä on tullut subit syötyä aamiaiseksi. Virallisessa Grand Canyon national parkissa kanjonit olivat aika reippaasti suurempia, syvimmillään ne ovat yli mailin ja leveydeltään reippaat parikymmentä. Hienon näköisiä, ei käy kieltäminen. Lukuisten näköalapaikkojen koluamisen jälkeen jäimme vielä puistoon odottelemaan auringonlaskua, joka jäi kuitenkin suhteellisen vaisuksi viime hetkillä eteen siirtyneiden pilvien vuoksi.

Huomenna on tarkoitus mennä katsomaan yliopisto-kainalopalloa, kun Arizonan yliopisto ottaa mittaa Oregon Statesta. Luvassa siis jonkin´näköistä peliä ja 57000 fanaattista katsojaa ja paikat tottakai seisomakatsomosta päädystä kovimman menon keskeltä (toivottavasti).

Mikko, Antti ja Arto, Phoenix, AZ

Alamo, Austin ja Amarillo

Edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt aikaa ja päivitellään vähän tapahtumia. Weimarissa Antti ja Mikko kävivät katsomassa aamulla paikallisen kuntosalin, joka oli yllättävän suuri uusine laitteineen paikan asukasluvun huomioiden (n. 3000). Siitä suunnattiinkin sitten edellisellä viikolla ostetun olutpullon etiketin ohjaamina Shineriin, jossa sijaitsee Saksalaisten ja Tshekkien 1900-luvun alkupuolella perustama panimo, jonka oluet ovat selkeästi normaaleja jenkkioluita maukkaampia. Panimolla sai ilmaisen panimoesittelyn ja muutaman maistiaisoluen. Shinerista edettiin San Antonion kautta Austiniin, jossa vietettiin viikonloppu ja tänään ajettiin sitten reissun pisin siivu tähän mennessä Austinista Amarilloon. Matkaa kertyi vähän reilut 500 mailia ja matkalta löytyi mm. Hale Center..

Austinissa käytiin lauantaina Sixth streetillä katsomassa paikallista menoa ja ainakin Arton mielestä se saattoi jopa ohittaa Bourbon streetin parhaana baarikatuna tähän mennessä (miinuksena juomia ei saanut juoda ulkona). Hinnat hieman yleisöystävällisemmän, väkeä melkein yhtä paljon (tien leveyden takia tuntui väljemmältä) ja muuten vaan aidompi tunnelma. Sunnuntain lepopäivänä Arto ja Antti kävi katsomassa Role Models elokuvan ja suosittelee sitä kaikille. Paras komedia pitkään aikaan.

Perjantaina käytiin myös shoppailemassa reilummin paikallisilla outlet malleilla (Mikko kävi vielä lauantainakin) ja mukaan tarttui ehkä liikaakin tavaraa, kun ei enää rinkkoihin mahdu. Mutta enää ei tarvitse ennen Vegasia vaatteita ostella. Tärkeimpinä ostoksina Arto osti talvitakin ja Mikko lämpöhupun 27 asteen lämmöstä.

Jutut mitä kuulee Texasin ruoka-annoksista ei ole yhtään liioiteltuja. Ehkä niitä pitäisi liioitella enemmän, koska juuri tultiin Big Texan Steak Rachilta, jossa Mikko ja Arto söivät 18 unssin eli 560 gramman ja Antti 16 unssin eli 500 gramman pihvit. Oli erittäin hyviä, vaikkeivat viimeiset palat enää suussa sulaneetkaan. Eikä ne annokset muuallakaan kauhean pieniä ole ollut.

-Arto, Mikko ja Antti, Amarillo, TX